Loppu jumitti!
Osallistuin ensimmäistä kertaa Lapinlahden tonneille. Valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen, koska pari päivää ennen iski toinen allergia-aalto; kurkku karhea, limaa ja silmien kirvelyä. Akillesjänne tuntui myös pahalta. Sitä se oli tuntunut jo viimeisemmässä kovassa harjoituksessa muutamia päiviä sitten. Lapinlahdelle ajelessa kurlasin kurkkua suolavedellä, jonka tein vielä muutamia minuuttia ennen starttia.
Verryttelyyn käytin ainoastaan 45minuuttia. Kolmen kilsan kevyn juoksun jälkeen kahden minuutin reipas jakso, jossa sykkeet ylös. Sitten venttelyt ja radalle, jossa otin muutaman 100m:n kiihdytyksen. Hengitys tuntui yllättävän hyvälle. Veteraanit starttasivat samana aikaan.  M50 -sarjassa oli mukana Mäntylahden kovasta poppoosta Kari Partanen. Kuten aikaisemminkin, niin tarkoituksena oli juosta omaa vauhtia, tavoite oli alle 3.20. Harjoitustuntuma on radalta ollut viime päivinä se, että tuohon vauhtiin pitäisi pystyä rennolla juoksulla. Itse kilpailu eteni hyvin aina 700 metriin, jolloin takareidet ja pakarat menivät jumiin. En tiedä mitä takana tapahtui, mutta ennätin kuitenkin ensimmäisenä maaliin ajassa 3:17,86. Tavoite siis täyttyi. Garmin näytti parhaaksi vauhdiksi ensimmäisen 200 metrin matkalle 2:58 vauhtia. No, vauhti siitä hiipui, mutta yksin vetämänä olen kilpailuun tyytyväinen. Maksimisyke 194!